Äitini ja anoppini ovat sitä mieltä, että käyn kaikki taiteenlajit - tai miksi niitä nyt kutsuisi - läpi. Korut, mosaiikki, neulominen, virkkaus, ompelu. Seuraavaksi ehkä maalaus? Nyt olenkin hurahtanut toisenlaiseen tekemiseen, nimittäin crossfitiin. Löysin ihan meidän läheltä salin, jossa kävin kuukauden mittaisen alkeiskurssin ja olin koukussa! Tykkään ihan älyttömän paljon! Laji tarjoaa haasteita loppuelämäkseni, jos vain paikat kestää. Katsotaan, miten minun käy.

Tuon edellisen olen kirjoittanut reilu vuosi sitten. Edelleen tykkään lajista todella paljon, mutta vammoitta en ole säilynyt. Se tosin ei ole crossfitin syytä vaan virkkauksen. Joitain kesiä sitten virkkasin tosi paljon, jolloin olkapääni tulehtui. Jänteeseen muodostui kalkkia, joka noin vuosi sitten neulattiin rikki. Melkein vuoden olen siis jumpannut ja hoidattanut olkapäätäni ja opetellut uutta eli oikeaa olkapään asentoa. Treenit jäivät todella vähälle, kun en voinut nostaa edes kättä pään päälle saatikka roikkua!

No, optimistina uskoin olkapään kuntoutuvan ja joskus lopputalvesta ilmottauduin Kuntokarkeloihin Mikkeliin. Kyseessä oli kaksipäiväiset kisat. Voi taivas, että jännitin! Olin kaksi päivää ihan hermoraunio! Oli ihanaa ja kamalaa. Lajit pahaksi onnekseni olivat juuri eniten olkapäähän ottavia; reiluun puoleen vuoteen en ollut nostanut mitään painavaa pään yläpuolelle, roikkunut tangossa enkä punnertanut. Nyt jouduin tekemään niitä kaikkia - ja olkapää kesti! Tulin ikäryhmäni viimeiseksi eli neljänneksi, mutta siitä viis! Olkapää kesti eikä kipeytynyt myöhemminkään, polvi oli tukkoinen vain seuraavan päivän ja onnistuin voittamaan itseni ja pelkoni monen monta kertaa ja sain vielä uusia ennätyksiäkin! Olen niin iloinen, että uskalsin!