Perjantai-iltana veljenpoika tuli meille yökylään. Illalla kävin hänen kanssaan lähimetsässä koiralenkillä. Tarkoituksena oli testata Mellillä, josko suppiksia olisi jo saatavilla. Metsä oli juuri niin hämärä, etten oikein enää erottanut syvyyksiä enkä kyllä sieniäkään. Kun kysyin Melliltä, löytyykö sieniä, se haisteli hetken maata ja osoitti, että tuossahan noita! No niin oli! Tästä rohkaistuneena päätimme lähteä sunnuntaina Nuuksioon katsomaan apajat, mutta siitä tuonnempana.

Lauantaina kävimme pelaamassa sulkapalloa. Oli tosi kivaa! Hartiani tosin oli ajoittain toista mieltä; tyypillinen äännähdys kuului, kun minulle lyötiin sulka takakentälle. Hyppäsin ja kurotin kädelläni, voihkaisin ja kuului kops, kun sulka putosi maahan. Nyt on olkapää kohtuullisessa kunnossa ja muuten käden lihakset tehdyn oloiset. Täytyisi käydä useamminkin pelaamassa, se oli niin hauskaa!

Sitten taisimme tehdä kesäisten säiden viimeisen grillailun. Taitaa huomenissa muuttua sää syksyisemmäksi. Kunhan sataisi, voisi ne suppiksetkin nousta. Nyt niitä löytyi kourallinen. Sen sijaan löysimme herkkutatteja (ihan valtavan kokoisia tatteja oli metsässä vaikka kuinka, mutta ne olivat jo mädäntyneet), kehnäsieniä (minulle uusi tuttavuus), mustavahakkaita (tämäkin minulle uusi), lampaankääpiä ja muutama kantarelli. Oli taas niin ihanaa kuljeskella metsässä. Siellä aika kuluu todella nopeasti. Lopulta piti kävellä rivakasti autolle, että mies ehtisi treeneihinsä.