Näin ohjelman (osittain), jossa kerrottiin koiran ajantajusta. Siinä koira tiesi aina, milloin isäntä saapuu töistä ja oli valmiina odottamassa häntäänsä heiluttaen; koira siis, ei isäntä. Kerran emäntä otti miehensä hikiset treenivaatteet ja hieroi niitä pitkin poikin asuntoa, jolloin isännän haju kesti pitempään kuin tavallisesti ja koira oli hämmästynyt, kun isäntä tuli tavalliseen aikaan kotiin.

Minä tulin kerran kaupan kautta kotiin joogasta - siis tavallista myöhemmin. Tässä tulos:

Koirien mielestä olin sietämättömän myöhässä! Tavallisesti Melli saattaa istua eteisessä ovilasista ulos katsellen ja odottaen, mutta tällä kertaa myös Halla oli ovimattona odottamassa.

Toki koirien ajantaju on komplisoidumpi kuin pelkkään hajuaistiin kytketty. Selvästi ne osaavat myös laskea; on täysin selvää, milloin alkaa viikonloppu ja heille on myös päiväseuraa. Voi niitä mulkoilevia katseita, jos heidät jätetäänkin yksin!