Lähdimme pitkälle viikonloppureissulle mökille. Perjantaina satoi melkein koko päivän ja lukuisat kimalaiset olivat piilossa kultapiiskun alla.

Kun aurinko sitten loppuajaksi näyttäytyi, olivat samaiset kukat täynnä kimalaisia ja muita öttiäisiä sekä perhosia. Muutenkin perhosia oli ihan tavattoman paljon äidin kukkasissa

Sitruunaperhoset: naaras ja koiras.

Amiraali:

Neitoperhonen. Näitä olikin ihan ennätysmäärä! Viime kesän perhosbaarissa vakiasiakas oli suruvaippa, mutta tänä vuonna neitoperhoset valtasivat baarin. Näin vain yhden suruvaipan.

Naurisperhonen (ehkä?):

Tein ihanan leivän Oivalluksia aidanreunalta -blogin innoittamana. Itse laitoin leipään valkosipulia ja timjamia voisulaan sekoitettuna ja juustoksi mustaleimaa. Oli muuten aivan taivaallista tomaattikeiton kera (joka sekin oli hyvin valkosipulista)! Kaikki meni - hetkessä.

Lauantaiaamu alkoi varhaisheräämisellä koiran kakomisääniin; ensin Melli ja juuri kun olin nukahtanut, aloitti Halla oman yökkäilynsä. Koska nousin, sain nauttia myös kauniista aamuauringosta.

Lähitienoo oli täynnä puolukoita. Ihan eivät olleet kypsiä, mutta en malttanut olla keräämättä ihan vaan pikkuisen. Olin varmaan kymmenen minuuttia mättähällä, kun olin jo saanut poimurillisen poimittua. Siitä sain kaksi purkillista hilloa ja yhden ruisjauhoilla, vaniljalla ja fariinisokerilla maustetun piirakan. Kesällä olin saanut väistellä kimalaisia, jotka ahkeroivat puolukankukissa ja nyt sain taas katsoa, mihin jalkani asettaisin.

Saimme nauttia myös kuutamosta. Perjantaina lähes valmis täysikuu möllötteli taivaalla ja lauantaina oli vuorossa täysikuu itse. Hyvin miehet näkivät kalastaa moisen kattovalon alla.

Kunhan sain koirat pois trampoliinilta, sain purettua sen osiin ja talvivarastoon. Halla varsinkin hyppää trampalle heti, kun joku yrittää hyppiä. Melli pitää nostaa, sillä on niin pikkuiset töppöjalat :)

Oli ihana viikonloppu hyvässä seurassa!