Toissapäivänä sain valmiiksi tähän mennessä suurimman ja vaativimman mosaiikkityöni. Vaativan siksi, että työ tuli veljelleni, joka tunnetusti on hyvin tarkka! Veli pyysi minua päällystämään ruostuneen sadevesikaivon kannen, kooltaan noin 70 cm x 70 cm.

Ensin mieheni hioi ruosteen pois ja käsitteli kannen ruosteenestoaineella. Sitten oli minun vuoroni. Piirsin (ja hyväksytin) summittaisen auringon, jonka sitten suurensin vapaalla kädellä kanteen. Jälki sai olla epäsymmetrinen, jottei tulos olisi tylsä. Piirsin apuympyrän kaikista keltaisimmille paloille ja aloin sitten liimailla mieleni mukaan erivärisiä kelta-punasävyisiä laseja. Jossain vaiheessa oli pakko piirtää toinen apuympyrä, ettei auringosta tulisi soikea.

2013_08%20769-normal.jpg2013_08%20755-normal.jpg

2013_08%20764-normal.jpg2013_08%20766-normal.jpg

2013_08%20784-normal.jpg

Näin meni monta iltaa. Tein tätä terassin kivilattialla ja kun kesäillat alkoivat osoittaa viilenemisen merkkejä, siirsimme työn olohuoneen lattialle.

Mosaiikit1_2013%20003-normal.jpg

Sinisiä paloja jäi jäljelle neljä kappaletta!

Sunnuntaina vietettiin kummipojan synttäreitä ja samana iltana päätin uskaltaa saumata työn. Sekoitin keltaista pigmenttiä valkoiseen saumalaastiin ja toivoin parasta! Ihan en osaa vielä arvioida edes laastin kulutusta, joten jännitystä riitti. Länttäsin keltaisen massan työn päälle ja leivoin sen palojen väleihin.

Mosaiikit1_2013%20006-normal.jpgMosaiikit1_2013%20008-normal.jpg

Tässä vaiheessa pelotti!

Koska sitten oli ihan pakko katsoa Silta, tuo todella mukaansa tempaava tanskalais-ruotsalainen dekkari, jäi putsaus vähemmälle ja maanantai-iltana sainkin sitten hinkata otsa hiessä ylimääräistä laastia mosaiikkien päältä.

Laasti siis riitti ja sain siitä lähes riittävästi "juustoon" - kiveen, jonka löysin kesällä metsästä ja jonka muodosta tuli heti mieleen juustokimpale. Siitä kuva tuonnempana, kunhan muistan sen kuvan ottaa...

Sitten kävi niin kuin aina; masennuin hetkeksi. Kun on tuntitolkulla tuijottanut lähietäisyydeltä kauniisti kimaltelevia mosaiikkeja ja sitten saumaa työn, osa loistosta katoaa, kun valo ei enää pääse joka paikkaan joka paikasta. Tuijotin työtä kaksi iltaa ja masennukseni hälveni; työ muuttaa värejään valosta riippuen ja kyllä sitä kimallustakin vielä on! Se on vaan erinäköinen kuin ilman saumaa. Ennen saumausta työ oli pikemminkin lasiteos, saumauksen jälkeen siitä tuli mosaiikkia. Olen edelleen sitä mieltä, että vaalea sauma oli parempi kuin tumma olisi ollut. Tumma sauma olisi sopinut hienosti taivaaseen, mutta aurinko olisi tummunut liikaa. Näin käy kuitenkin jossain vaiheessa, kun työ on aikansa ollut ulkona ja sauma likaantuu ja tummuu.

Mosaiikit1_2013%20012-normal.jpg

Eilen työ lähti siis kotiinsa, jonne pitää vielä mennä ottamaan siitä kuva sen oikeassa paikassaan. Siellä on toinenkin kaivonkansi odottamassa...