Päivä alkoi tavalliseen tapaan eli koiralenkillä metsässä. Vastaani tuli vanha rouva kävelysauvojen kanssa. Hän huomasi, kun komensin koirat viereeni, ja huikkasi heti olevansa koiraihmisiä. Hänellä on nykyisin vain lainakoira, koska asuu palvelutalossa. Hän kertoi kaipaavansa päivittäin metsään varsinkin sotaveteraanimiehensä kuoleman jälkeen. Mies kuulemma metsästi ja hän marjasti, joten metsä oli mieluisa paikka. Muut palvelutalon asukkaat ihmettelevät, kun hän ei juuri kirkossa käy, mutta hän vastasi heille metsän olevan hänen kirkkonsa. Siellä voi itkeä ja iloita, miettiä, kuunnella ja katsella, jutella, ihastella, ihan mitä vain.

Kieloista lähti huumaava tuoksu!

Tämän päivän ohjelmassa on paikkojen järjestelyä. Makuuhuoneessa jo aloittelin. Miten niitä vaatteita aina kertyy siihen tuolille??? Valitettavasti tämä sama ominaisuus on periytynyt vanhemmalle tyttärelleni.

Kaikista eniten inhoan pienten asioiden siivoamista. Mihin ne kaikki oikein saa mahtumaan???? Kaikki pinnat tuppaavat kertymään milloin mistäkin tarpeellisesta ja tarpeettomasta. No, ei auta kun hommiin vaan!