En ole ikinä pysähtynyt Renkomäen Kärkkäisellä. Työkavereilta olen paikasta kuullut, joten nyt kun olin itsekseni matkalla, käväisin myös siellä. Mukaanhan tarttui kaikenlaista. Suurperheen emona piti ostaa tietysti myös aimo annos hammastahnaa ja pyykinpesuainetta. Tiskirättejä kuluu aina, joten ostin lisää Novitan bambulankaa.

Ostin myös lopultakin uuden astian vanhan ikivanhan hajonneen tilalle. Väri on ihana! Samalla kertaa löysin taikinan kaapijat, vai miksi noita kutsuisikaan, joita olen aika ajoin kaivannut. Nyt sain kolmin kappalein!

Suloinen koirantassupiparimuotti piti ehdottomasti ostaa. En vielä tiedä, minne sen laittaisin. WC:n ovessa meillä on ukko- ja akkamuotit. Näin tällaisen ratkaisun jossain sisustuslehdessä vuosia sitten ja nappasin idean meillekin.

Tuossa vieressä on Leena Nio tekemä mosaiikkitaulu, jonka ostin itselleni viime vuoden näyttelystä.

 

 

 

 

Silmäni osuivat myös kauniiseen villasekoitelankaan, josta ajattelin tehdä sukat sitten joskus. Nyt pitäisi jaksaa virkata tyynynpäälliset valmiiksi. Yksi on valmiina, mutta kiinnittämättä. Mulla tuo viimeistely meinaa jäädä...

Pientä kivaa löysin Kikosta, josta olisin voinut ostaa paljon muutakin, mutta se säilytys. Vanhasta pitää päästä eroon, ennen kuin uutta hankkii. Eikös sen niin pitänyt mennä? No, ostin silti uuden avaimenperän sekä työ- että kotiavaimiin. Olisinhan itsekin voinut sellaiset tehdä, mutta tuinpahan samalla Afrikan naisia.

Kivisydän ja -lisko tarttuivat myös mukaan. Liskojahan mulla onkin jo joka paikassa. Samaten ostin pienen kivilautasen, jonka väri ihastutti. Siinä pidän koruja; ne pitää aina ottaa pois, kun tulen kotiin.