Hallalla on tapana pyytää syliin aamukahvin jälkeen. Eräänä alkukesän aamuna koiruus väsähti juttuihimme (?) ja laski kuononsa tueksi. Siitä se aloitti hitaan valumisensa kohti pöytää... Kun käteni väsyi, Halla pötkötti pitkin pöydän reunaa umpiunessa. Lopulta halusin nousta pois ja yritin laskea Hallaa sylistäni, jolloin koiruus painautui vasten eikä millään olisi suostunut lattialle.

20160529_095823.jpg20160529_100230.jpg20160529_100652.jpg20160529_100954.jpg