Taas on samat (?) käärmeet tutussa paikassaan kompostissa ilahduttamassa meitä (ainakin suurinta osaa). Suurin käärme on yli metrin mittainen jötkäle. Yhden kävelyn päätteeksi törmäsin käärmeeseen. En aluksi edes huomannut sitä, mutta kuulin sihinän, jolla käärme varoitti Hallaa, joka kuono pitkällä teki tuttavuutta. Piti käskeä se tiukasti pois, ettei olisi koiralla ollut käärme kirsussa kiinni. Heti kun Halla otti askelen taaksepäin, käärme ryömi kiireesti metsään.

Suonet anteeksi, jalattomia otuksia pelkäävä ystäväni, nämä kuvat:

Kes%C3%A42%20184.jpgKes%C3%A42%20185.jpgKes%C3%A42%20186.jpgKes%C3%A42%20193.jpgKes%C3%A42%20194.jpgKes%C3%A42%20197.jpg

Tämä söpöliini kurkki meitä keskeltä kompostia ja haisteli kielellään. Taitavat jo kaikki tunnistaa meidät hajusta, eivätkä häiriinny kompostin käytöstä. Käärmeet saavat olla rauhassa omalla puolellaan, me käytetään toista puolta.

Kes%C3%A42%20189.jpgKes%C3%A42%20190.jpg