Sepelkyyhky on palannut noin viikko sitten pihaamme. Wikipedian mukaan sitä on kutsuttu toukomettiseksi, koska se huhuilee toukokuisessa metsässä. Vanhat suomalaiset nimet ovat ihanan kuvaavia.

Vuosi (vai liekö jo kaksi) sitten näin uuttukyyhkyn lepäävän tiellä ihan porttimme edessä. Piti varoa, ettei autolla ajettaisi päälle. Se ei liikahtanutkaan, joten jokin oli pielessä. Mies haki hanskat ja nosti linnun syyliinsä, minä hain lautasella vettä. Linturiepu oli ehkä törmännyt autoon ja sen juodessa veteen tuli verta. Lintu kuitenkin joi ahnaasti ja oli ihan virkeän oloinen. Naapurin kanssa päätimme viedä linnun heidän pihallaan olleen risukasan lähelle. Siitä se saisi suojaa ja olisi kauempana meidän uteliailta koirilta. Tein sille myös kaurapuuroa. Pari päivää se siinä vietti kasan päällä maailmaa katsellen ja sitten oli ilmeisesti parantunut sen verran, että lähti omille teilleen. Hyvä!