Tein joskus sukat kirjavasta langasta, jota jäi sen verran, että tein vielä isoäidinneliön, jonka LOPULTAKIN sain ommeltua tyynyyn kiinni. Kesti varmaan puoli vuotta. En käsitä, miksi se loppuuntekeminen on niin vastenmielistä. Sitten kun se tosiaan on tehty, on iloinen olo. Niin nytkin.

Vein tyynyn alakertaan, jonne on tehty alaolohuone; vanhasta autotallista tehty huone pojalle, jonka muutettua pois huoneesta tehtiin askartelu-, oleskelu-, telkkarihuone. Lauantaina käytiin ostamassa päiväpeitot ja selkänojatyynyt toiseen sänkyyn, johon perheen osaavat miehet tekivät selkänojan. Mieheni mielestä tämä on meksikolaisvaikutteinen tyyny. Meillä on siis meksikolainen mummonneliötyyny! Hyvä tästä tulee!