Olen (ollut) pähkinäallergikko. Kymmenisen vuotta sitten uskaltauduin syömään ystävän tekemää hasselpähkinäkuivakakkua; se oli taivaallista! Olen aina rakastanut hasselpähkinöiden makua, mutta kyseinen pähkinä on ollut myös kaikkein kamalin minulle. Mutta tämä kakku ei tehnyt mitään! Olenkin sitten pikkuhiljaa kokeillut erilaisia pähkinöitä ja manteleita paahdettuina ja pienissä erissä. Joskus on tullut reaktio ja pitänyt ottaa lääkettä, useimmiten selviän pienellä ikävällä suutuntumalla. Kerran söin kourallisen paahtamattomia cashew-pähkinöitä ja makasin loppuillan tuskissani mahaani pidellen. Se oli ensimmäinen kerta, kun reagoin mahallani, tavallisesti suuni ja kurkkuni turpoavat. En ole tehnyt toiste tuota virhettä, vaan paahdan pähkinät. Samalla tavalla olen totuttanut elimistöni tuoreisiin hedelmiin, joita ilman olin monta monituista vuotta.

Nyt mieleni teki leipoa juuri hasselpähkinäjotain. Tein kuivakakun:

5 dl vehnäjauhoja

3 dl intiaanisokeria

2.5 tl leivinjauhetta

2.5 tl vaniljasokeria

3 munaa

150 sulatettua voita

125 g hasselpähkinärouhetta paahdettuna

1 dl aprikoosihilloa

ripaus ruususuolaa

Sulatin voin ja lisäsin siihen aprikoosihillon, jotta voi jäähtyisi. Sekoitin kuivat aineet ja lisäsin siihen muut ainekset ja vatkasin sekaisin. Paistoin 2 litran vuoassa (pienempikin olisi riittänyt) 175 asteessa 50-60 minuuttia. Kakku paistui turhan kauan! Ehkä 45 minuuttia olisi riittänyt. Kakusta tuli ihan kelvollinen, ei liian makea.

Hein%C3%A4_6%20019-normal.jpg

Intiaanisokeria muistin ostaa blogikilpailun ansiosta. Se on kyllä hyvää! Samalla uskaltauduin ostamaan ruususuolaa (samaisen blogin innoittamana), jonka olen epäluuloissani kiertänyt kaukaa, koska luulin sen olevan suolaa, johon on lisätty ruusun terälehtiä tms. Tiedättehän, niin kuin valkosipulisormisuola (joka on herkkuani!). Nyt olen viisastunut ja tuonkin suolan hyväksi havainnut!