Vietimme hiihtoloman mökillä hyvässä seurassa ja ilmassa. Maanantaista keskiviikkoon oli kaunista, sitten alkoi suojasää, joka sulatti järven jään siihen kuntoon, ettemme sinne enää uskaltautuneet. Kerran ehdin hiihtää koirien kanssa jäällä, muut kerrat luisteluhiihdimme kirkonkylän tehdyillä ja hienosti hoidetuilla laduilla.

Täytyy kyllä sanoa, että ajan saatossa laskut tuntuvat aina vaan hurjemmilta! Tällä kertaa vastassa oli lasku, jonka laskin ensimmäisenä silmät kauhusta laajenneina. Seuraavaksi tuli veljen vanhempi poika, joka hymyssä suin kertoi kaatuneensa samoin kuin häntä seurannut. Sitten tuli veljen nuorimmainen ja itse veli, jotka molemmat pysyivät pystyssä. Lopuksi meni tovi, sillä kaksi viimeistä laskijaamme olivat kaatuneet niin tehokkaasti, että piti etsiä pipot!

Samaisella retkellä huomasin kallion, joka oli aivan karhun näköinen! Eikö olekin?

Halla rakasti hakea hangesta tennispalloa! Se oli lopulta lumihaarniskan peitossa ja pääsi sisään vain suihkun kautta. Kyllä koiria nukutti päivän hääräämisen jälkeen!