Heijastimia ei ole ikinä liikaa. Osa menee rikki, suurin osa katoaa maailmalle. Nyt kun polveni on taas vetistynyt, istuin kuin tatti sohvalla (hah! sanoisi mieheni, jonka mielestä en osaa olla paikoillani) ja virkkasin kaksi heijastinta. Projekti on taas kestänyt ja kestänyt, mutta nyt oli aika ja paikka kohdallaan.

Ruusun tein jo aiemmin käyttämäni ohjeen mukaan. Tein sen jo lähes valmiiksi, mutta päätin purkaa, kun kukasta olisi tullut jättikokoinen. Vähensin aloitussilmukoita ja tein kukan uudestaan. Heijastinlanka hohtaa maagisena ja keltainen paperilanka tukee hohtoa.

Lokakuu1%20010-normal.jpgLokakuu1%20011-normal.jpgLokakuu1%20013-normal.jpg

Toisen kukan tein myös paperilangasta ja heijastinnauhasta. Pohjana käytin kirjaa "100 virkattua pitsikukkaa", joka sekin on jäänyt jalkoihin. Ihan en ohjetta totellut, vaan jätin kukan teon kesken; terälehdistä olisi pitänyt tehdä pidemmät. Sen verran haastavaa tuo heijastinnauha on, että jätin terälehdet tällaisiksi. Mutta kukan terälehdistä tuli mukavan sykeröiset näinkin. Mallina käytin päivänkakkaraa, joka on tuossa kirjan kannessakin.

Lokakuu1%20014-normal.jpgLokakuu1%20005-normal.jpgLokakuu1%20008-normal.jpg

Molempiin pitää vielä kiinnittää hakaneula taakse kiinnitystä varten. Tiedän, että minulla niitä on, mutta en löytänyt. Olen tainnut kiikuttaa ne alas, mutta sinne en halua polveni kera köpötellä. Polveani en ole satuttanut, se - tai siis molemmat - vaan aika ajoin äityvät vetisiksi. Eilen kävelin liikaa töissä ja loppupäivästä farkun lahje alkoi kiristää toden teolla turvonnutta jalkaa! Kyllä tämä tästä!