Hallalla (nyt 8-vuotias) on ollut jo vuosikausia yhden nisä juuressä herneenkokoinen patti. Se on pysynyt muuttumattomana, mutta nyt kaksi viikkoa sitten huomasin patin kolminkertiastuneen. Varasin heti maanantaiksi lääkäriajan, jossa tärisevä Halla tutkittiin. Verikokeessa ei ollut mitään poikkeavaa, eikä keuhkokuvissakaan. Hallaa ei tarvinnut edes rauhoittaa röntgeniin; antoi pitää itsensä venytettynä molemmilla kyljillään ja selällään. Halla luottaa ihmisiin, muttei valitettavasti muihin koiriin. Koska keuhkot olivat puhtaat, otimme leikkausajan heti viikon päähän maanantaille.

Leikkaus meni hyvin ja hain Hallan kotiin iltapäivällä. Melli oli hyvin hämmentynyt tilanteesta. Se ei meinannut uskaltaa tulla olohuoneeseen, missä olin Hallan kanssa. Kun se lopulta tuli, se istui selkä jäykkänä ja niska pitkänä sohvan äärimmäisessä päädyssä.

Tikkejä oli noin kaksikymmentä. Iso haava tuli!

Yöksi Hallalle puettiin vanha toppini, jota myös Melli käytti silloin, kun se leikattiin. Suloinen vankikarkuri.

Viikko sitten perjantaina tikit otettiin pois. Samalla kuultiin patologin lausunto. Taas oli Halla tosi reipas ja antoi tärisevänä miehen sylissä köllöttäen taitavan lääkärin ottaa tikit pois. Pienempi patti oli adenooma ja isompi karsinooma. Onneksi siitä sanottiin, että näytteen reunat olivat puhtaat, joten toivottavasti koko kasvain saatiin pois. Nyt täytyy vaan tarkkailla loppuja nisiä ja muutenkin koiran oloa kokonaisuudessaan.