Katsoimme eilen illalla - tai pikemminkin yöllä - nuorison kanssa Tarantinon Djangon. Oli tosi vaikuttava. Nukkumaan mentiin sitten pitkälti tämän aamun puolella ja aamulla nukuttiin onneksi myös pitkään. Elokuva on pyörinyt mielessä kaiken aikaa. Tarina oli tosi hyvin kerrottu.

Rauhallinen herääminen muuttui hetkessä, kun astuin koiran läjään ja meinasin siinä samassa lentää selälleni. Toinen tuotos löytyi toisen huoneen matolta. No, eikun koirat pihalle, sukat likoomaan, matto pesukoneeseen ja lattiaa jynssäämään. Nämä on niitä koiranomistajan tähtiketkiä, joita onneksi tulee aika harvoin.